Johdatus kameran objektiivin manuaaliseen tarkennukseen

Kameran objektiivin tarkentaminen manuaalisesti voi tuntua hankalalta. Automaattitarkennuksen helppouteen verrattuna saatat ihmetellä, miksi manuaalinen tarkennus on edes mahdollista. Sillä on kuitenkin monia tärkeitä käyttötarkoituksia, ja se on hyvä taito oppia. Tässä objektiivin manuaalitarkennuksen esittelyssä selitän, mikä erottaa manuaalitarkennuksen toisistaan sekä miten ja milloin tarkennus asetetaan manuaalisesti.

Mitä on manuaalinen tarkennus?

Lähes kaikissa kameran objektiiveissa on mahdollisuus säätää tarkennusta. Tarkennus on sitä, että objektiivin elementit liikkuvat linssin sisällä edestakaisin – tai koko objektiivi liikkuu eteen- ja taaksepäin – muuttaakseen sitä, miten se heijastaa valoa.

Kameran objektiivin manuaalinen vs. automaattitarkennus

Objektiivin tarkentaminen, olipa kyseessä sitten manuaalinen tai automaattinen tarkennus, on vain sen valitsemista, missä on terävän tarkennuksen alue. Sekä manuaalinen tarkennus että automaattitarkennus tekevät loppujen lopuksi saman asian eli siirtävät terävän tarkennuksen aluetta kauemmas tai lähemmäs kameraa. Mekaanisella tasolla ero on tässä:

Manuaalinen tarkennus on sitä, että liikutat tarkennusrengasta itse muuttaaksesi objektiivin tarkennuksen etäisyyttä.
Automaattitarkennus on sitä, että kamera siirtää objektiivin elementtejä tarkentaakseen valitsemaasi kohteeseen.
Automaattitarkennus voi muuttua monimutkaiseksi, kun otat huomioon automaattitarkennustilojen, kuten AF-S tai AF-C, vaikutuksen yhdessä AF-aluetilojen, kuten dynaamisen seurannan ja Eye AF:n, kanssa. Mutta älä anna tämän monimutkaisuuden hämätä itseäsi. Molemmissa lähestymistavoissa liikutetaan samoja objektiivielementtejä ja – jos se tehdään oikein – tarkennus kohdistuu samaan kohtaan.

Vaikka voit saada samat tulokset joko manuaali- tai automaattitarkennuksella, joidenkin kuvien saaminen on huomattavasti helpompaa jommallakummalla tilalla, ja siksi molemmat tilat ovat olemassa. Myöhemmin tässä oppaassa selitän, milloin kannattaa käyttää manuaalitarkennusta. Ennen kuin siirryn näihin tilanteisiin, sinun on kuitenkin ensin ymmärrettävä, miten manuaalitarkennukseen siirrytään.

Manuaalitarkennuksen ottaminen käyttöön kamerassa

Yksinkertaisimmat objektiivit ovat yksinomaan manuaalitarkenteisia. Niissä ei ole tarkennusmoottoreita eikä tukea esimerkiksi ruuvikäyttöiselle automaattitarkennukselle. (Vanhemmat Nikonin AF-D-objektiivit, kuten 50 mm:n objektiivi, perustuvat esimerkiksi siihen, että kameran runko kääntää pientä ruuvia automaattitarkennuksen aikaansaamiseksi, kun taas uudemmat objektiivit tarvitsevat vain elektronisen yhteyden). Yksinomaan manuaalitarkenteiset objektiivit, kuten TTArtisan 50mm f/1.4, voivat olla huomattavasti edullisempia kuin automaattitarkennukseen kykenevät versiot, mutta ne vaativat aina manuaalitarkennuksen. Manuaalinen tarkennus ei kuitenkaan aina tarkoita halpaa: Myös 8 000 dollarin Noctin kaltaiset objektiivit ovat pelkkiä manuaalitarkennusobjektiiveja!

Monissa automaattitarkennusta tukevissa objektiiveissa on kytkin, jossa on merkinnät A ja M. Toisissa objektiiveissa on monimutkaisempia vaihtoehtoja, kuten M/A, A/M tai A-M. Erot riippuvat kyseisestä objektiivista, mutta ne liittyvät yleensä siihen, onko manuaalitarkennuksen ohittaminen mahdollista objektiivin automaattitarkennuksen ollessa päällä. Jos olet kuitenkin asettanut objektiivisi yksinkertaisesti M-asetukseen, se tarkoittaa lähes aina, että olet kytkenyt automaattitarkennuksen pois päältä ja siirtynyt vain manuaalitarkennustilaan.

Manuaalitarkennukseen pääsemiseksi kameran tai objektiivin valmistajasta riippumatta tämä objektiivin päälle kytkeminen on yleisin käyttöliittymä. Siirtämällä kytkintä voit asettaa tarkennuksen manuaalisesti, ja jos haluat palata automaattitarkennukseen, se on vain yksi napsautus takaisin. Näin ollen on helppo kokeilla manuaalista tarkennusta, mutta samalla on edelleen käytettävissä automaattitarkennuksen varmuuskopiointimahdollisuus.

Toisinaan kamerassa on manuaalitarkennuksen kytkin tai valikkovaihtoehto. Tämä toimii yleensä samalla tavalla kuin objektiivin kytkin; se on vain eri tapa tehdä sama asia. Jos joko objektiivi tai kamera – tai molemmat – on asetettu manuaalitarkennukseen, automaattitarkennus on yleensä pois käytöstä. (Testaa tämä kamerassasi varmuuden vuoksi, sillä muutamat kamerat tarkentavat edelleen automaattisesti, kun AF-On-painiketta painetaan, vaikka ne olisi asetettu manuaalitarkennustilaan).

Milloin käsintarkennusta käytetään valokuvauksessa

Nyt kun ymmärrät, miten manuaalitarkennus asetetaan, tarkastellaan joitakin parhaita aikoja käyttää manuaalitarkennusta.

1. Hämärässä

Heikko valaistus, kuten kynttilöin valaistu vastaanotto tai pimeä katu, voi olla erityinen haaste automaattitarkennusjärjestelmälle. Näissä tapauksissa manuaalitarkennukseen siirtyminen voi olla helpompaa kuin yrittää taistella automaattitarkennusjärjestelmää vastaan. Automaattitarkennuksen ja manuaalitarkennuksen välinen suorituskykyero on huomattavin vanhemmissa kameroissa, sillä jotkin uudemmat kamerat pystyvät automaattitarkentamaan todella heikossa valaistuksessa, jossa manuaalinen tarkennus olisi jopa haastavaa.

2. Astrokuvaus

Astrokuvaus on yksi vaikeimmista kohteista automaattitarkennukselle, sillä siinä yhdistyvät sekä erittäin heikko valaistus että tarve erittäin tarkkaan tarkennukseen. Tässä tapauksessa päätän lähes aina tarkentaa astrokuvauskohteeni manuaalisesti, jopa käyttämällä suurennettua live view -kuvausta (tekniikka, jota käsittelen tarkemmin myöhemmin tässä oppaassa).

3. Esitarkennus

Ajattele skenaariota, jossa odotat toimintaa tietyssä paikassa: olipa kyseessä sitten joku, joka liukuu kotipesään, tai morsian, joka astuu kirkon oviaukkoon, haluat, että kamerasi on jo tarkennettu kyseisessä kohdassa, valmiina lähtöön. Kun asetat tarkennuksen manuaalisesti kyseiseen pisteeseen, voit vain painaa laukaisinta, kun toiminta tapahtuu, eikä sinun tarvitse huolehtia tarkennuksen löytämisestä.

4. Hankalat kohteet

Tämä seuraava kategoria on hieman epäselvempi, mutta periaatteessa se tarkoittaa “tilanteita, joissa automaattitarkennus vain menee sekaisin”. Kyseessä voi olla todella matalakontrastinen kohde, kuten tumma kohde mustalla taustalla tai läpinäkyvä kohde. Oli miten oli, kyseessä on kohde, jossa automaattitarkennus ei vain toimi hyvin. Näissä tapauksissa tarkennuksen asettaminen manuaalisesti voi olla helpompaa kuin järjestelmän kanssa taisteleminen. Älä myöskään ajattele, että manuaalinen tarkennus edellyttää täydellistä tarkennusta – joskus järjestelmä tarvitsee vain pienen sysäyksen oikeaan suuntaan asettamalla tarkennuksen suunnilleen oikeaan kohtaan. Tämä toimii mielestäni erittäin hyvin läpinäkyvissä kohteissa ja makroissa, joissa järjestelmä saattaa yrittää tarkentaa taustaan etualan sijaan.

5. Matala syväterävyys

Syväterävyys on yleinen termi tuolle aiemmin käsittelemälleni “tarkennettujen” alueiden käsitteelle – lisätietoja saat aloittelijan oppaasta syväterävyyteen. Joillakin objektiiveilla, erityisesti suurilla aukoilla, kuten f/1,4, ja teleobjektiivien polttoväleillä, on hyvin kapea syväterävyys. Tämä kapea tarkennusalue voi haastaa automaattitarkennusjärjestelmät. Näissä tapauksissa manuaalinen tarkennus voi antaa parempia tuloksia. Monet makrokuvaajat tarkentavat manuaalisesti keinuttamalla eteen- ja taaksepäin ja ottavat kuvan sopivalla hetkellä sen sijaan, että luottaisivat automaattitarkennukseen.