Talvi on upea vuodenaika valokuvaukselle, erityisesti luontokuvaukselle. Olosuhteet voivat olla ankarat, mutta valokuvasi heijastavat sitä – ne erottuvat ja välittävät erilaisia tunteita kuin normaalisti. Talvikuvaus tuo tietysti mukanaan myös monia haasteita. Tämä opas kattaa kaiken, mitä sinun on tiedettävä.
Aluksi toivon, että se on sanomattakin selvää, mutta talvella on joitakin turvallisuuteen liittyviä haasteita, joilla on merkitystä normaalia enemmän. Jäiset tiet ovat vaarallisen liukkaita, ja “kohtuulliset” vaellukset voivat muuttua uuvuttaviksi ponnisteluiksi ennen kuin huomaatkaan. Valokuva ei ole koskaan tuollaisen vaaran arvoinen, joten pidä järki päässäsi äläkä tee mitään tyhmää kourallisen pikseleitä vuoksi.
Tämän lisäksi mainitsen, että tässä artikkelissa käyttämäni talven määritelmä on hieman joustava. Meteorologisesti se tarkoittaa vain kolmea kylmintä kuukautta – joulukuu, tammikuu ja helmikuu pohjoisella pallonpuoliskolla. Tähtitieteellisesti se alkaa vasta talvipäivänseisauksen aikaan, noin 21. joulukuuta. Todellisuudessa “talvikokemus” voi kuitenkin venyä paljon pidemmäksi riippuen asuinpaikastasi, ja alla olevat vinkit pätevät edelleen (lukuun ottamatta joitakin pimeään taivaaseen liittyviä vinkkejä). Sukelletaanpa siis asiaan.
Kameralaitteiden haasteet
Kameran käyttäminen kylmässä ei ole helppoa, ja se on sitä hankalampaa, mitä enemmän lämpötila laskee.
Käytön kannalta suurin ongelma on kameran käyttäminen hanskoissa. Kamerasta riippuen oikeiden asetusten asettaminen voi olla helpompaa tai vaikeampaa, jos sormesi ovat yhtä näppärät kuin uunikintaat. Yksi Nikon-kameroiden laulamattomista asioista, joista pidän, on se, että voit valita valikkokohdan painamalla oikeaa nuolinäppäintä (paljon helpompi mättää hansikkailla) eikä vain OK-painiketta.
Jotkut valokuvaajat käyttävät sormettomia käsineitä (tai sormettomia muuntohanskoja) kiertääkseen tämän ongelman, mutta se toimii vain lievemmin kylmissä ympäristöissä. Jos on niin kylmä ja tuulista, että kyynelkanavat alkavat jäätyä, sormettomat käsineet aiheuttavat liikaa paleltumisvaaraa.
Tätä ongelmaa ei voi kiertää muuten kuin harjoittelemalla ja mahdollisuuksien mukaan käyttämällä jalustaa. Valitsemillasi hanskoilla ja kameralla on kuitenkin jonkin verran vaikutusta, joten jos kuvaat paljon talvella, tee valintasi sen mukaan. On myös hyvä ottaa mukaan muutama lämpöpakkaus, jotta voit lämmittää kätesi, jos joudut valottamaan niitä lainkaan.
Helppokäyttöisyyden lisäksi huomaan, että useimpia kameroita ei ole mitoitettu kuvaamaan erityisen kylmissä olosuhteissa. Kehittyneiden DSLR- tai peilittömien kameroiden tyypillinen lämpötila-alue on 0-40 °C (32-40 °F). Se on tietysti silti kylmä, mutta ei hirveän kylmä.
Todellisuudessa kameroita voi useimmiten käyttää paljon tätä kylmemmissä olosuhteissa, ennen kuin ne alkavat vioittua. Kaikki toiminnot eivät toimi yhtä hyvin kuin normaalisti, mutta se on odotettavissa. Akku ei kestä yhtä kauan, ja on hyvin mahdollista, että FPS-maksiminopeus laskee. Useimmat markkinoilla olevat kamerat voivat kuitenkin vahingoittua vain erittäin alhaisissa lämpötiloissa.
Yksi asia, jota kannattaa ehdottomasti varoa, on kosteus. Jos viet kylmän kameran lämpimään ympäristöön – erityisesti sisätiloihin, mutta jopa telttaan tai autoon – se voi huurtua nopeasti. Tämä voi estää sinua ottamasta kuvia, varsinkin jos huurre jäätyy uudelleen, kun viet sen takaisin ulos. Parempi on jättää kamera laukkuun, kun se tuodaan sisätiloihin, jotta se voi lämmetä hitaasti. (Todella kylmissä ympäristöissä kamera kannattaa ehkä laittaa ilmatiiviiseen muovipussiin ennen sisätiloihin tuomista).
Kun otin alla olevan kuvan, tällaista kondensaatiota ei aivan tapahtunut. Sen sijaan tässä tapauksessa ulkona oli yksinkertaisesti niin kylmä, että hengitykseni jäätyi lähes välittömästi, ja pienet kiteet alkoivat ajan myötä kasvaa objektiivin etupuolelle. Mutta silti – kosteutta. (Kerran jäinen tuuli puhalsi 14-24 mm:n objektiivin suojuksen sisälle kiinteän renkaan, joka esti minua zoomaamasta ulospäin!)
Mittaaminen ja valottaminen lunta varten
Oikeanlaiseen valotukseen lumisissa olosuhteissa näyttää liittyvän paljon päänvaivaa. Luonnollisesti lumen kirkkaiden kohokohtien vuoksi tarvitaan hieman enemmän vaivaa, jotta kohde ei pimene. Lisäksi lumen täyttämä kuva saattaa tosiaan huijata valotusmittaria niin, että se alivalottaa jatkuvasti (vaikka nykyaikaiset kamerat ovatkin parantaneet tätä).
Loppujen lopuksi optimaalinen valotus lumisissa olosuhteissa on kuitenkin täsmälleen sama kuin normaalisti. Tavoitteesi on vangita mahdollisimman paljon valoa ilman, että tärkeät kohokohdat pimenee (tunnetaan myös nimellä ETTR). Pidä vain silmällä histogrammiasi ja tarkista kuvasi ehkä hieman tavallista useammin varmistaaksesi, ettet valota jatkuvasti väärin.
Mitä tulee erityisiin kikkailuihin, kuten keskipainotetun tai pistemittausjärjestelmän vaihtamiseen tai manuaaliseen valotukseen jonkinlaisen “luminen 22” -säännön mukaan, en näe näissä lähestymistavoissa mitään arvoa. Valota kuten normaalisti, mutta tietäen, että se on hieman tavallista vaikeampaa ja vaatii hieman ylimääräistä huolellisuutta.
Astrokuvaus talvella
Yksi valokuvauksen laji, joka voi olla talvella hämmästyttävää, on astrokuvaus. Vaikka itse Linnunradan ydin näkyy yleensä paremmin kesällä, muut taivaankappaleet ovat talvella paljon paremmin näkyvissä.
Ilmeinen esimerkki on revontulet (sekä pohjois- että etelänvalot). Ne ovat monien valokuvaajien bucket-listalla ilmeisistä syistä, ja talvi on yleensä parasta aikaa niiden näkemiseen. Tämä johtuu siitä, että valojen näkeminen edellyttää pimeää taivasta, ja navan läheisyydessä sijaitsevilla paikoilla (joissa revontulien aktiivisuus on voimakkainta) on pimeää vasta syksyn puolivälissä ja sen jälkeen.
Lisäksi tavallinenkin tähtien katselu voi hyötyä siitä, että ilman kosteus on yleensä alhaisempi, kun kylmyys alkaa. Yksi ikävimmistä asioista astrokuvausta tehdessä on ohut usva tai sumu, joka haittaa kuvia. Jotain tällaista:
Eläimet ja villieläimet Valokuvaus
Monet eläimet elävät talvikuukaudet maan alla eivätkä ole yhtä aktiivisia kuin muina vuodenaikoina. Tämä ei kuitenkaan koske kaikkia eläimiä. Jotkut eläimet viihtyvät mieluiten lumessa, ja niiden talvitoiminta voi olla hyvin mielenkiintoista dokumentoitavaa, koska niitä ei näe niin moni ihminen.
Nyt on myös hyvä hetki ottaa esille ihmiset, jotka asuvat etelämpänä lämpimämmissä ympäristöissä. Vaikka et näkisi lunta kovin usein tai lainkaan, talvi voi silti olla upeaa aikaa valokuvaamiseen.
Ensinnäkin olen tehnyt melko paljon makrokuvausta Floridassa kesällä, ja se voi olla rankkaa – varsinkin jos ilmankosteus on niin korkea kuin se yleensä on. Talvella on paljon miellyttävämpää (ja hyttysiä on vähemmän), mikä lisää mahdollisuuksia valokuvaukseen.
Lisäksi villieläinten aktiivisuus on usein huipussaan talvikuukausina, kun eläimet muuttavat etelään.
Alueellasi tapahtuvat muutot vaihtelevat tietysti. Sinun asuinpaikassasi ei ehkä ole yhtään. Silti kylmimmissäkin paikoissa on yleensä talvella kuvattavaa luontoa. Silloin voit lisätä luontokuviin uuden ulottuvuuden, jota kaikki eivät ole nähneet aiemmin.
Käsittelen myöhemmin artikkelissa talven välittämiä tunneviestejä, mutta haluan lisätä tähän vielä lyhyen villieläimiin liittyvän huomautuksen. Jos kuvaat villieläimiä lumisissa olosuhteissa, se saa kohteen luonnostaan näyttämään sitkeältä ja vaikuttavalta (etenkin yhä kovemmassa säässä). Tämä ei aina ole se tunne, jonka haluat välittää, mutta jos haluat välittää tämän tunteen, talvi on loistava aika tehdä se.