Suomessa luontokuvauksesta saivat ammatin ensimmäiset 1970-luvulla, ennen sitä ammattikuvaajat kuvasivat oikeastaan kaikkea, sillä lehtien määrä oli merkittävästi pienempi eikä tällöin käytetty esimerkiksi sosiaalista mediaa. Nykyisin luontokuvaajat ovat oma ammattikuntansa ja parhaimpia työ vie mukanaan maailman eri kolkkiin. Kyseessä on kokopäiväinen ammatti, jossa antaudutaan luonnon rytmille.

Luontokuvaus vaatii pitkäjänteisyyttä

Oravan tai ketun ei voi olettaa poseeraavan kuvaajan halutessa kauniissa metsämaisemassa, vaan oikeita tilanteita joudutaan odottamaan ja hakemaan monesti päiväkausia, ellei jopa kuukausia. Luontokuvaajan onkin hyväksyttävä luonnon lainalaisuudet ja pysyttävä sivussa tarkkailijana, joka pääsee seuraamaan luonnon upeaa näytelmää kameransa linssin takaa.

Suomalaiset uranuurtajat luontokuvauksessa

Suomalainen Hannu Hautala on suomalaisen luontokuvauksen pioneereja, joka tasoitti tietä muille kuvaajille julkaisemalla teoksensa Kololinnut ja muut pökkelöpesijät vuonna 1978. Suuren suosion saanut kirja antoi uskoa muillekin alasta kiinnostuneille ja sai aikaan ensimmäisen nousun alalla.

Toinen samanlainen tuleminen koettiin 2000-luvulla kun kuvaajien käyttöön tulivat digikamerat ja sosiaalinen media. Samalla luontokuvaus koki myös oman murroksensa, josta kaikki alan toimijat eivät olleet tyytyväisiä. Nuorempien kuvaajien polvi ravisteli vanhoja käsityksiä luontokuvauksesta esimerkiksi editoimalla kuvia rajummin ja tulemalla tunnetuksi esimerkiksi Instagram-tilin kautta. Luontokuvaukseen tuotiin uudenlaisia näkökulmia eikä se seurailekaan enää vain vanhoja sille asetettuja normeja.

Suomen luonnonvalokuvaajat ry on alalla toimivien yhdistys ja sen tärkein ponnistus on vuosittainen Vuoden luontokuva -kilpailu, jonka voittaja nousee todennäköisesti tunnettujen kuvaajien joukkoon, ellei jo sitä ole. Suomalaisia tunnettuja muita kuvaajia ovat esimerkiksi:

  • Mika Honkalinna
  • Yrjö Kokko
  • Antti Leinonen
  • Eero Kemilä
  • Heikki Willamo
  • Seppo Keränen
  • Jari Peltomäki
  • Konsta Punkka

Ammattikuvaajan haasteet

Luontokuvaus vaatii kuvaajalta paljon. Ammattilaiselta se kysyy aikaa ja odottamista mutta myös ammattilaisen silmää omia kuvia arvostellessa. Monelle kuvaus on harrastuksesta alkanut työ, johon sisältyy vahvoja tuntemuksia. Joku kuva saattaa olla kuvaajalle tunnetasolla tärkeä mutta ammatillisesti se ei olekaan loistava otos. Tällöin kuvaajan on osattava laittaa tunteet syrjään ja valittava kuvat ammattilaisen silmin, ei harrastelijan. Toisaalta kuvaukseen tarvitaan se jokin, joka löytyy yleensä rakkaudesta harrastukseen, josta on kasvanut työ. Tällä nuoralla taiteleminen kysyy juuri ammattitaitoa, johon luontokuvaaja kouliutuu kokemuksen avulla.

Suomessa luontokuvauksen parissa työskentelee ammattimaisesti hyvin vähän naisia, jonka on arveltu johtuvan epämukavista kuvausolosuhteista ja epäsäännöllisistä työajoista ja mahdollisesti myös palkoista. Monet kuvaajat ovat freelancereita joten tulevat sopimukset ja palkkiot saattavat vaihdella rajusti eri kuukausien välillä. Työ kysyy myös hyvää henkistä ja fyysistä kykyä, sillä märässä metsässä, hyisessä tihkusateessa oikean kuvakulman ja tilanteen odottaminen ei ole kaikista miellyttävin työpaikka.

Kuvaajat työskentelevät paljon yksin, joten luontokuvaus on melko epäsosiaalinen harrastus, jossa työkavereina ovat metsän äänet ja eläimet. Kaikki luontokuvaajat eivät kuvaa eläimiä vaikka se siltä saattaakin vaikuttaa. Luontokuvaus sisältää myös luonnon kasvien, puiden ja ilmiöiden taltiointia. Osa kuvaajista keskittyy esimerkiksi revontuliin ja viettää pitkiä aikoja jahdatessaan niitä. Luontokuvaajalle säätilat ja niiden vaihtelut ovat tärkeitä ja hyvä kuvaaja on paneutunut myös luonnon ilmiöihin. Hänen tulee tietää kuvattavien eläimien poikimisajat, liikkuminen luonnossa ja muut kuvaukseenkin vaikuttavat tavat ja ilmiöt.

Minustako luontokuvaaja?

Luontokuvaajaksi haikailevan on hyvä opetella muutamia asioita ammattilaisilta. Kun nämä asiat otetaan haltuun, ollaan jo oikeilla jäljillä:

  • Tarvitaan malttia. Eläimiä ei jahdata kameran kanssa, vaan niiden annetaan elää omaa elämäänsä. Luontokuvaajan tehtävä on dokumentoida tilanteita, ei sekaantua niihin.
  • Kuvaamiseen tarvitaan aikaa. Merta edemmäksi ei tarvitse lähteä sillä lähiympäristö tarjoaa loistavia kuvaustilanteita kunhan vain osaa tutkia ja kuunnella luontoa. Luontokuvaajalla aistit ovat tärkeät.
  • Seuraa eläimiä ja niiden reittejä. Voit etsiä tai rakentaa piilopaikan, josta on mielekästä seurata vaikkapa oravien liikkeitä.
  • Rakastu luontoon. Jokainen päivä ei ole hyvä kuvauspäivä mutta luonnosta voi silti nauttia, se on yksi työn parhaita puolia. Anna luonnolle mahdollisuus mutta älä odota liikoja.